Monivuotiset vihannekset ovat kasveja, jotka elävät vähintään kolme vuotta ja joista voi korjata satoa ruoaksi ilman että kasvi kuolee. Niistä on joskus käytetty myös nimitystä perennavihannekset (perennial vegetables englanniksi). Jotkut monivuotiset vihannekset saattavat elää hyvinkin kauan; Suomessakin on tiettävästi yli satavuotiaita parsakasvustoja ja vieläkin vanhempia humalakasveja.
Vihanneksen ja yrtin välinen ero on hieman epätarkka. Joitakin yrteiksi miellettyjä kasveja (kuten vaikkapa lipstikkaa ja saksankirveliä) voi käyttää vihanneksen tavoin, joten niitäkin voi hyvällä omallatunnolla kutsua vihanneksiksi.
Monivuotisten vihannesten kasvatus on siis sikäli helpompaa ja vaivattomampaa kuin yksivuotisten, että kun ne kerran saa vakiintumaan, ne nousevat maasta joka kevät ilman kylvämisen ja istuttamisen vaivaa ja tuottavat satoa vuosi vuodelta enemmän. Niillä on syvä ja pysyvä juuristo, joten ne peittoavat yleensä kasvuvoimassa monet ei-toivotut rikkakasvit- kitkemisen vaiva on siis vähäinen. Syvän juuriston ansiosta kastelukannuakaan ei juuri tarvitse kanniskella monivuotisten vihannesten luona.
Juuristo, joka on saanut kasvaa samalla paikalla useita vuosia, ulottuu usein maan syviin kerroksiin ja pystyy hyödyntämään maaperän ravinteita tehokkaasti. Tässä on yksi syy, miksi monet monivuotiset vihannekset ovat paljon ravinteikkaampia kuin niiden jalostetut yksivuotiset serkut, jotka ovat tutumpi näky ruokapöydissämme. Edes superfoodiksi mielletty lehtikaali ei pääse lähellekään hyvänheikinsavikkaa tai nokkosta vitamiini- ja proteiinipitoisuuksissa.
Monivuotisten vihannesten satokausi on pitkä. Jotkut niistä ovat todella aikaisia, ja sadonkorjuuseen voi ryhtyä melkein heti, kun hanki keväällä hiukan sulaa niiden päältä. Jotkut niistä myös sinnittelevät valtavan myöhään syksyllä eivätkä säikähdä edes ensimmäisiä pakkasia. Niiden satokausi piteneekin samaa tahtia ilmastonmuutoksen etenemisen ja pohjolan talvien lämpenemisen myötä. Lumettomina talvina monivuotisia salaattiaineksia on voinut korjata Etelä-Suomessa vielä tammikuun lopussa, ja siitä parin kuukauden päästä onkin taas alkanut uusi satokausi.
Monivuotisilla vihanneksilla voi siis parantaa ruokaomavaraisuutta ja ruokavalion laatua merkittävästi eikä sen tarvitse olla vaivalloista. Mökkipuutarhassa, jota ei säännöllisesti päästä hoitamaan, monivuotiset vihannekset saattavat kasvaa aivan itsekseen vuodesta toiseen ja odotella vain sadonkorjaajaa saapuvaksi. Laiskallekin puutarhurille nämä siis sopivat kuin nenä päähän!
Monet monivuotiset vihannekset ovat muun hyödyllisyytensä lisäksi myös koristeellisia, joten niitä voi hyvin sijoittaa vanhaan perennapenkkiin koristekasvien lomaan. Todennäköisesti perennapenkistäsi löytyykin jo muutama syötävä kasvi, joiden syötävyydestä et ollut kuullutkaan. Esimerkiksi kuunliljat, päivänliljat, isomaksaruoho, kotkansiipi ja myskimalva ovat kaikki yleisesti käytettyjä herkkuja monissa muissa maissa. Nämä tutut mummolan perennapenkin aarteet ansaitsevat paikan ruokalautasillamme myös Suomessa!
Lähde mukaamme ihmeelliselle matkalle monivuotisten vihannesten maailmaan ja tilaa tästä ISO-ORVOKKINIITTY (holvi.com) kirja, joka muuttaa- jos nyt ei välttämättä ihan koko elämääsi niin ainakin tapasi kasvattaa vihanneksia ja laittaa ruokaa! Kirjan säilöntävinkkien avulla saat terveellistä ja maukasta vihreää lautaselle taatusti ympäri vuoden!